Peliruukku

Online

Striimiputki ONLINE!

twitch.tv/peliruukku

Fire Emblem Fates: Conquest

Fire Emblem Fates: Conquest on Fire Emblem Fatesin tarinan toinen puoli. Ennen kuin aloitat lukemaan arviota, suosittelen, että käyt lukemassa Fire Emblem Fates: Birthright -arvion, joka toimii tämän ja Fire Emblem Fates: Revelationin pääarviona. Pääarviossa käsittelen tarkemmin kaikkea mikä on kaikissa peleissä samaa, kuten kontrolleja ja pelattavuutta. Kaikkien osien arviot löytyvät tämän arvion lopusta.

Pimeä puoli

Päätät asettua Nohrin puolelle, mistä Fire Emblem Fates: Conquest alkaa. Tehtävänäsi on ansaita Nohrin kuninkaan Garonin luottamus ja johtaa joukkojasi kohti Hoshidon valtakuntaa. Aluksi Garon haluaa testata taitojasi ja luottamustasi, lähettämällä sinut parille tehtävälle yksin. Kun olet ansainnut kuninkaan luottamuksen, johdatkin jo pian joukkoja Hoshidon alueella, aikomuksena kaapata valtakunta. Tarina ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen kuin voisi olettaa tämän perusteella, vaan matkallasi tapaat paljon uusia ystäviä ja vihollisia. Haluat kuitenkin edesauttaa rauhan syntymistä, vaikka oletkin verenhimoisen kuninkaan silmätikkuna. Tarina oli todella viihdyttävä ja se erosi todella paljon Birthrightin tarinasta. Pari samankaltaista kohtausta oli nähtävissä, mutta ne rakentuivat ja etenivät eri tavalla, joten ei voinut tietää mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tarinan olisi voinut tehdä suhteellisen laiskasti käyttäen samaa tarinaa, sinun ollessa toisella puolella, mutta onneksi niin ei tehty ja sen vuoksi tämäkin peli sai pelattavan arvoisen tarinan.

Hahmoja on Conquestissakin todella paljon. Birthrightista kierrätettyjä hahmoja oli vain muutama ja loput ovatkin eksklusiivisia tähän tarinaan. Myös hahmojen väliset lapset ovat täysin uudet. Löysin kuitenkin sen hahmon mitä olin metsästänyt Birthrightista asti. Homoseksuaalisen hahmon. Tässä tapauksessa hahmo oli miespuolinen ja löysin samalla, että Birthrightissa hahmo on naispuolinen ja hieman vaikeammin löydettävissä. Kuitenkin tämän hahmon kautta Fire Emblem -sarjassa voi ensimmäistä kertaa saada saman sukupuolen avioliiton aikaiseksi. Nämä hahmot voivat myös naida eri sukupuolta olevan hahmon. Onko tämä kuitenkin mitään erikoista? Se on sinänsä yhtä kiinnostavaa kuin muidenkin hahmojen väliset suhteet eli todella kiinnostavaa, mutta ei sinänsä mitään maailmaa mullistavaa. Pääasiahan tässä on vain se, että on mukavaa nähdä ettei sensuurin kylmät sakset ole tällä kertaa päässeet leikkaamaan. Hahmot ovat vähintäänkin yhtä kiinnostavia kuin Birhtrightissa ja heitä on vähintääkin yhtä paljon.

Säännöt uusiksi

Peli on kontrolleiltaan samanlainen Birthrightiin verrattuna, mutta kenttien voittamis edellytyksiin on tullut hieman muutoksia. Pelissä voittamiseen edellytetään paljon enemmän, sillä Birthrightissa yleisiin edellytyksiin, kuten kukista viholliset tai päihitä johtaja, on tullut paljon monipuolisuutta. Voittamiseksi vaaditaan tällä kertaa paljon enemmän ja niihin annetaan myös vaihtoehtoja, esimerkiksi kukista viholliset tai karkaa 20:ssä vuorossa tai pakene jokaisella hahmolla. Nämä tuovat mukavaa vaihtelua kenttiin ja se on tervetullutta. Itse Birthrightia pelatessa, muutama eri edellytys oli tarpeeksi mukavaa vaihtelua, mutta varsinkin jos samantyylisiä kenttiä olisi joutunut pelata kaksi peliä putkeen se olisi mahdollisesti alkanut maistua enemmän tai vähemmän puulta. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut. Hahmoille on myös annettu uudet sotilasluokat. Ne kuvastavat hyvin paljon kuitenkin Birthrightissa esiintyviä sotilasluokkia, mutta ne eivät ole täysin samankaltaisia. Jossain luokassa saatetaan käyttää toisena aseena eri asetta ja ne saattavat kehittyä eri suuntiin. Esimerkiksi molemmilla puolilla parantajan kehityttyä molemmat saavat aseen. Hoshidon puolella ase on jousipyssy, kun taas Nohrin puolella se on taikakirja. Tukikohta, joka sijaitsee rinnakkaisessa maailmassa on myös rakenteeltaan ja toiminnaltaan sama. Ainoat erot Birthrightiin on kuitenkin vain kosmeettisia. Muuten peli on kontrolleiltaan ja pelattavuudeltaan samankaltainen Birthrightin kanssa. Kaikki toimii ja 3D-näyttää upealta.

Haastetta piisaa

Conquest on huomattavan paljon vaikeampi Birthrightiin verrattuna. Yksi huomattavimmista syistä on haasteiden määrä. Sivutehtäviä on yhtäpaljon, mutta eteeni ei tullut ainuttakaan haastetehtävää. Birthrightin tavoin haasteita ei voi vain avata rahalla niin paljon kuin haluaa, saaden lisää rahaa ja kokemusta hahmoille, vaan jokainen kultakolikko on käytettävä viisaasti. Conquest on yhtä pitkä Birthrightin kanssa, vaikka siinä saattaa mennä huomattavasti pidempää, sillä kentissä joutuu käyttää paljon enemmän aikaa miettimiseen ja vaikeustaso nostaa myös epäonnistumisten määrää, jos pienikin virhe tapahtuu.

Peli näyttää yhtä hyvältä eli upealta, kuin Birthright. Minkään kanssa ei ole epäonnistuttu ja sama laatu on saatu ylläpidettyä. Conquestissa on kuitenkin muutama kappale, mitkä eroavat Birthrightista. Nämä ovat kuitenkin yhtä hyvän kuuloisia ja niissä on hieman erilainen tunnelma, mikä kuvastaa onnistuneesti hieman enemmän Nohrin puolta. Myös pelin teema kappaleesta, Lost in Thoughts All Alone, on tehty hieman erilainen versio, mikä ei ole missään nimessä huono. Se on todella hienon kuuloinen ja yltää lähelle alkuperäistä versiota, mutta mikäli pitäisi valita kumpaa mieluummin kuuntelin autiolla saarella, valitsisin alkuperäisen. Onneksi musiikinkin puolella ajateltiin vaihtelevuutta.

Yhteenveto

Fire Emblem Fates: Conquest on onnistuu mahtavasti kaikilla osa-alueilla. Tarina on mielenkiintoista seurattavaa ja pelattavuus rautaa. Tarinasta halusi jatkuvasti tietää lisää ja monesti päätä ei malttanut laittaa millään tyynyn päälle. Taistelut olivat myös monipuolisia ja hektisiä ja monesti, varsinkin pelin loppupuoliskolla, jännitys tiivistyi, kun oma vuoro loppui ja toivoi vain ettei kukaan puolulainen menehtyisi taistelussa. Hahmoihin tutustuu myös mielellään ja pelkästään keskustelutuokiossa viettää mielellään useita tunteja päivässä. Jokaisella hahmolla on myös omat ja erilaiset tarinansa ja ongelmansa jaettavana. Hahmoista alkaa myös pelin edetessä välittämään yhä enemmän. Uudet sotilasluokat tuovat peliin hieman enemmän miettimistä ja taktikoimista. Peli näyttää tietysti hienolta ja musiikki on hienon kuuloista ja sovitettu onnistuneesti tunnelmaan. Tästäkään versiosta ei löydy yhtään huonosti sävellettyä kappaletta vaan kaikki on saatu sijoitettua oikeille paikoilleen. Pelin ollessa vaikea, vaikeustaso nousee sopivalla nopeudella ylöspäin, valmistaen sinua viimeiseen taistoon. Pelattavaa myös löytyy sivutehtävien kautta ja vaikeustaso pidentää peliä mukavasti, sillä ei voi hyökätä suoraan keskeltä kukistaen kaikki tiellä olevat. Suosittelen tätä peliä yhtä paljon, kuin Birthrightia kaikille pelaajille, ketkä eivät suoranaisesti vihaa taktisia roolipelejä. Genren uusille tuttaville pelin helpoin vaikeustaso on varmasti sopiva, mutta ellei halua juosta kenttiä läpi noin vain, voi miettiä Birthrightin läpäisemistä ennen Conquestin aloittamista. Peli on kuitenkin jokaisen Nintendo 3DS:n omistavan pakkohankinta.

Kannattaako peli kuitenkin ostaa ennemmin kuin Birthright vai toisin päin? Vertailen pelin kaikkia osia, antaen oman mielipiteeni siitä, että kannattaako kaikki ostaa ja jos haluaa vain yhden niin olisiko Birthright vai Conquest parempi ja kannattaako tällöin ostaa kolmas osa eli Revelation? Pelien vertailun ja yhteisen yhteenvedon voit lukea Fire Emblem Fates: Revelation arviosta. Löydät Birthrightin ja Revelationin arviot alapuolelta.

Fire Emblem Fates: Birthright -arvio

Fire Emblem Fates: Revelation -arvio

Kiitos Nintendolle ja Bergsalalle pelin arviokappaleesta.