Peliruukku

Online

Striimiputki ONLINE!

twitch.tv/peliruukku

Gears of War: Judgment

Epic Games ja People Can Fly -studioiden kehittämä ja Microsoft Studiosin julkaisema Gears of War: Judgment on pelisarjan uusin tekele, mutta miten se onnistuikaan? Sen kuulette tässä.

Pelin tapahtumat sijoittuvat vuosia ennen ensimmäisen Gears of Warin tapahtumia. Kertomuksen kohteena ovat neljä Gears-sotilasta jotka ovat syystä tai toisesta joutuneet sotaoikeuden eteen. Kukin hahmo saa oikeuden edessä suunvuoron jolloin he alkavat kertoa, mitä kentällä oikeasti tapahtui ja näitä tapahtumia sitten pelataan eteenpäin.

Tarinankerrontaa on selvästi vähemmän ja sen huomaa parhaiten välivideoiden lyhyydestä. Oikeastaan kaikki tarinaan oleellisesti liittyvä selviää dialogeista pelin kulkiessa eteenpäin. Pitkiä välivideoita ei juurikaan ole. Uusi suuntahan oli, että Gearsia viedään toiminnallisempaan suuntaan ja se näkyy selvästi tarinasisällön vähäisyydessä. Tämä on huono asia siksi, että aikaisemmissa Gears-peleissä tarina on näytellyt suurta osaa pelin kokonaisuudessa. Hahmot ovat tämän pelin tarinassa se suurin pelastus. Luontaisia ja omia persoonia jokaikinen. Parhaimmat heitot ja vitsit kuulee tunnetusti Cole Trainilta.

Damon Baird ja Augustus Cole, Cole Train -nimelläkin tunnettu, ovat tuttuja hahmoja aikaisemmista osista ja he ovat toinen puoli tästä neljän hengen ryhmästä. Näiden kahden sankarin lisäksi on värvätty Sofia Hendrick ja Garron Paduk.

Heti pelin alkaessa tutkitaan tietenkin kontrollit. Huomio kiinnittyy välittömästi siihen että Y-näppäimesta vaihdetaan asetta. Asetta saa kaksi kerrallaan käyttöön joten vaihtaminen on helppoa ja nopeaa. Eikä tarvitse muistaa, mikä ase oli missäkin suunnassa, olettaen siis että kontrollit ovat jääneet päähän aikaisemmista osista, missä D-padilla vaihdettiin asetta. Kranaatin heittoakin on helpotettu huomattavasti, se tapahtuu nimittäin RB-näppäimestä. Kontrollit ovat kaiken kaikkiaan todella helppo omaksua ja ne oppii nopeasti.

Peli alkaa rauhallisesti, jonka jälkeen tulee vihollisia enemmän tai vähemmän. Sen jälkeen on taas pieni hetki aikaa rauhoittua, kerätä ammuksia ja ottaa Paljastus-tehtävä, mikäli näin haluaa. Sen jälkeen alkaa taas lyhyt, mutta intensiivinen rähinä kohti Locustien joukkoja. Kun viholliset on surmattu, silmiin räpsähtää tulostaulu, josta näkee alueen taistelun tapot ja kuolemien määrät yms. Alueet ovat vaihtelevasti pienestä vähän suurempia, joten varsinkin sisäkentissä ahtaus alkaa purra ajoittain. Joillakin alueilla hyökätään eteenpäin vain tuhoten Locustien voimat, toisilla taas puolustetaan tiettyä kohdetta tai itseään. Usein tulee sellainen tunne, että vauhti katkeaa tulostaulun lävähtäessä naamalle. Kuten todettu, taistelut ovat kuitenkin sen verran vauhdikkaita, että lyhyet suuret taistelut eivät ehdi aiheuttaa mielipahaa.

Aseet on tosiaankin rajoitettu kahteen aseeseen + kranaatteihin. Kranaattityyppejä saa vain yhtä tyyppiä kerrallaan. Tämä johti alussa yhteen kysymykseen, kuka käyttää pistoolia tämän jälkeen? Ammuksia jaellaan runsaasti jokaisen osion alussa, viholliset pudottavat ammuksia ja muualtakin löytyy ammuksia sattumanvaraisista paikoista. Miksi ottaa pistooleja ollenkaan kun pääasiassa isommat aseet ovat parempia sekä tehokkuudessa, että ammusten määrässä? Myöhemmin pistoolia oli käytettävä yhdessä Paljastus-tehtävässä. EIhän se niin huono ollutkaan. Pelkkä Snub-pistooli oli tehokkaampi kuin aikaisemmissa osissa ja sillä sai matalaksi helposti tavalliset rivi-viholliset ja ne juoksevat hurtat.

Harmmerburstia on muutettu niin, että se ampuu vain yhden laukauksen per liipaisimen painallus. Kilpeä on tuunattu kovasti, eikä se enää hajoa, niinkuin muistan aikaisemmista osista. OneShottiin mahtuu mukaan useampia kuteja ja Lancerin moottorisaha on yhä täyttä rautaa. Myös Retro Lancerin ominaisuuksiin kuuluu tätä nykyä Knife Rush, eli B:tä pohjassa painamalla hahmo juoksee pistin edellä ja lopuksi seivästää vihollisen.

Uutuutena on lisätty esimerkiksi UIR-järjestön käyttämä Markza -kiikarikivääri. Huomattavasti tehottomampi kuin Longshot, mutta sisältää isomman lippaan ja ampuu tiheämmin. Vihollisten Markzasta muokkaama Lukkokivääri ja Booshka, joka on jonkinsortin kranaatinheitin. Ansavarsijousi kuului myös yhtenä näihin uutuuksiin. Lähinnä puolustustaisteluissa saatavilla olevat turretit, eli liikuteltavat tykit todettiin käteviksi isojen vihollislaumojen edessä. Tykkejä oli kahta laatua. Haulikolla varustetut, sekä konekiväärillä varustetut. Ajoittain piti ammuksia käydä kuitenkin lisäämässä, koska niitähän kului.

Tekoäly onkin aivan oma tarinansa. Onkohan sitä edes? No on toki, mutta välillä tämä jää hieman kyseenalaiseksi. Parhaimmillaan NPC-toverit tulevat apuun todella nopeasti sen jälkeen kun itse on mennyt maihin, pahimmillaan he pyörivät ympyrää kun vihollinen tulee lähistölle eivätkä tee oikeastaan yhtään mitään.

Viholliset osaavat mennä hyvin suojaan kun niitä päin ampuu ja välillä jopa lähtevät kiertämään selustaan tai tulevat haulikolla lähietäisyydelle. En tiedä onko tämä hyvää vaiko huonoa tekoälyä, jos viholliset juoksevat pääasiassa lähietäisyydelle todella aggressiivisesti. Tämä toki lisää intensiivisyyden tunnetta taisteluihin ja luo ajoittain pakokauhua. Kun vihollinen putoaa jaloiltaan kitumaan, kanssataistelijat nostavat vain harvoin hänet ylös. Kaveria ei jätetä Locustit!

Omien kohdallakaan tekoäly ei loista niin hyvin kuin voisi. Yhteistyöpelin aikana tuli huomattua muutamankin kerran, kuinka minä, sekä kanssapelaajani pudottiin yhtä aikaa maihin ja tekoälykaveri lähti meitä sitten elvyttämään. Noh, tässähän kävi sitten niin että tekoäly kävi nostamassa ystäväni maista ja lähti jatkamaan taistelua jättäen minut kuolemaan.

Vihollistyypit ovat lähes samaa vanhaa aikaisempiin peleihin verrattuna. Löytyy tavallista rivisotilasta ja vähän kehittyneempää versiota siitä, Boomerit ja kilpimörmöt samaten. Pari muutakin vihollistyyppiä pelistä löytyy, mutta en ala spoilaamaan niistä sen enempää.

Se, mikä uudesta Gearsista tekee uuden, ovat uudet lisätyt ominaisuudet. Paljastus-tehtävät ovat haastetta lisääviä lisämääreitä. Esimerkkinä joudut vaikka käyttämään tiettyjä aseita tietyn hetken tai alueelle lisätään aikaraja vaikkapa Hammer of Dawn -vaaran verukkeella. Eri osioiden vihollisten ja aseiden spawnaaminen vaihtelee jokaisella pelikerralla, joka lisää oman haasteensa. Et voi enää valmistautua taisteluihin niinkuin aikaisemmin, vaan sinun on sulauduttava tilanteeseen selviytyäksesi. Kun peli on jaksotettu osioihin, jokaisessa osiossa voi mahdollisimman hyvin selviytymällä kerätä jopa kolme tähteä. Lisätähtiä saa Paljastus-tehtäviä suorittamalla.Tähtiä keräämällä saa avattua muunmoassa lisää pelihahmoja moninpeliin ja toisen yksinpelikampanjan nimeltä Aftermath, tai suomennettuna Jälkipyykki.

Lokalisoinnista puheenollen. Peli on tuttuun tapaan suomennettu tekstien osalta, niinkuin Microsoftin viimeisimmät suuret julkaisut ovat olleet. Suomennokset on hoidettu hyvin, muutamia hassuuksia lukuunottamatta. Näistä esimerkkeinä voisi sanoa vaikka “piristekaasu” tai “lihakirves”. Se mikä itseäni iski eniten silmään suomennoksissa, olivat vihollisten nimet suomennettu osittain. Tämä tuntuu mielestäni typerältä myös siks, että se kuulostaakin siltä. Miltä teistä kuulostavat esimerkiksi vaikka Räyhärit tai Retaleet? Mielestäni melkoisen typerältä.

Uusin Gears tarjoaa pelaajalle haastetta vaihtelevasti. Pelin alkupuolella haaste tuntuu odotetusti pieneltä, mutta kasvaa loppua kohden niin kuin voin odottaakin. Paljastus-tehtävät nostavat haastavuutta huomattavasti, ja ilman niitä peli tuntui turhankin helpolta. Vaihtelevuuden luo alueille spawnaavat vihollistyypit. Toiset viholliset ovat todella vaikeita vaikeammilla vaikeustasoilla, kun taas toiset kaatuvat lähes yhtä nopeasti vaikeustasosta riippumatta. Esimerkkinä Räyhärit ovat mielestäni pelin vaikeimpia vihollisia, koska ne ovat nopeita ja kaatavat yhdellä lyönnillä maahan. Lisäksi ne ovat todella kestäviä, mutta sahaamalla niitä selkään, ne kuolevat välittömästi. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan yleistä sen vaikeuden vuoksi.

Graafisesti peli on upea. Maisemat sekä valon ja varjon leikki luovat upeita näkymiä koko pelin ajan. Ympäristöt ovat eläviä ja erilaiset efektit, kuten pöly ja valonsäteet antavat tunteen, että nyt ollaan oikeasti sodanaikaisessa maailmassa. Värimaailmaa on myös kasvatettu entisestään ja entisenlainen synkkyys on poissa.

Ääninäyttelijät hoitavat työnsä hyvin ja saavat luotua hahmolle syvyyttä. Esimerkkinä tästä Paduk, jolla on hyvin venäläistyyppinen aksentti. Ääninäyttely kohtaa hahmon persoonan ja käyttäytymisen mielestäni todella hyvin. Musiikkeihin en tälläisissä peleissä huomaa kiinnittää hirveästi huomiota, mutta sen minkä ehdin, kuulosta mukiinmenevältä paukutukselta.

Pelistä löytyy moninpelikin ja se sisältää muutamia uusia pelimuotoja. OverRun -tyypistä löytyy ensimmäistä kertaa Gears of War -sarjassa luokkajärjestelmä. Jokaisella luokalla on tuttuun tapaan omat aseensa ja erityiskykynsä. Taistelua käydään viiden hengen tiimeissä, joko COG -sotilailla tai Locusteilla ja yritetään suorittaa pieniä tehtäviä, jotka johtavat kohti voittoa.

Survival keskittyy E-aukkojen puolustamiseen vihollistekoälyn hyökkäyksiä vastaan aina kymmenenteen vihollisaaltoon asti. Survivalista löytyy myöskin OverRunin hahmoluokat.

Domination on uusi Conquest-tyyppinen valtauspeli, jossa kerätään pisteitä omalle tiimille pitämällä alueita hallussa. Ensimmäisenä pistemääränsä saavuttanut tiimi voittaa. Kuten lähes jokaisesta moninpelin sisältävästä pelistä, tästäkin löytyy Free For All ja Team Deathmatch -pelityypit. Niistä tuskin tarvitsee sen enempää mainita.

Yleisesti ottaen Gears of War: Judgment on hyvä peli ja erinomainen yhteistyöpeli. Intensiivisyys ja lyhyet kentät tarjoavat sekä räimettä, että mahdollisuuden pelata vähemmälläkin ajalla. Parhaimmillaan Gears of War tarjoaa tuntikausiksi menevää suojautumisräiskintää kohtuullisella uudelleenpeluuarvolla. Tarinan vuoksi tätä peliä ei kannata ostaa, koska sitä ei juurikaan ole. Jos olet kuitenkin kiinnostunut tämän tyypin thirdperson shooterista ja yhteistyöpeli kiinnostaa, tämä peli kannattaa ehdottomasti hankkia.