Peliruukku

Online

Striimiputki ONLINE!

twitch.tv/peliruukku

Hey! Pikmin

Kapteeni Olimar on taas vauhdissa, mutta Pikmin-sarja saa ensi kosketuksensa kannettavassa muodossa Nintendo 3DS -konsolilla spin-off pelissä Hey! Pikmin. Olimarin, Pikmineiden ja muiden kumppaneiden kanssa on aina ollut hauska seikkailla, mutta pystyykö Hey! Pikmin tuomaan samanlaista lumoa käsikonsolille vai jääkö peli vain kokeelliseksi yritykseksi?

Project Dolphin

Hey! Pikmin alkaa, kun kapteeni Olimar lentää rauhallisesti avaruudessa uudella S.S. Dolphin 2:lla kohti kotipaikkaansa Hocotatea. Pian Olimar löytää itsensä asteroidipilvestä ja syöksyy kohti tuntematonta planeettaa. Olimar selviää ehjin nahoin pakkolaskusta, mutta alus on nähnyt parempia päiviä. Aluksen pakokapseli osaakin puhua ja alkaa selittämään Olimarille tilannetta. Aluksen polttoaine Sparklium on kadonnut kuin tuhkatuuleen ja sitä tarvittaisiin 30 000, jotta aluksella voisi taas lentää. Pakokapseli huomaakin Sparkliumia lähistöllä ja lähtee opastamaan Olimaria eteenpäin. Pian Olimar huomaakin hyvin tuttuja olioita Pikmineitä ja lähtee heidän avullaan keräämään lisää Sparkliumia. Tarina on hyvin tavanomainen Pikmin-sarjan tarina, joka perustuu jonkin asian keräämiseen. Tällä kertaa se on vain polttoainetta. Tarina onkin vain asettamassa pelille tavoitteen, eikä siihen tarvitse tarkemmin keskittyä.

Hey! Pikmin eroaa Pikmin-sarjan pääpeleistä sillä tavalla, että pelissä on monia pieniä kenttiä yhden ison kentän sijasta, eikä pelissä ole mitään rajaa montako päivää planeetalla saa olla. Peli on myös 3D:n sijasta 2D. Kenttien perimmäinen idea on siis löytää Sparkliumia, joita saa vähäisen erivärisistä hedelmistä, mutta paljon isoista kummallisista esineistä, kuten mustekynä ja game boy-kasetti tai siis jotka ovat pelin mukaan rauhan ohjus ja huomiota saava logo. Näitä on kuitenkin vain rajoitettu määrä per kenttä kuten esimerkiksi kahdessa ekassa maailmassa niitä on kolme per kenttä ja sen jälkeen kaksi. Jokaisessa maailmassa on neljä tavallista kenttää, vastus, X-kenttä, neljä salaista kenttää ja Sparklium-lähde. X-kenttä on vain ylimääräinen kenttä, salaisista kentistä saa lisää Pikmineitä ja Sparklium-lähteestä saa paljon Sparkliumia. Salaisia kenttiä voi myös avata käyttämällä yhteensopivaa amiiboa. Mikäli amiibo ei ole yhteensopiva, saa siitä vain kymmenen Sparkliumia, mutta yhteensopimattomia amiiboja voi käyttää vaan kerran päivässä. Olimar voi yleisesti vain heitellä Pikmineitä, leijua hetken aikaa rakettirepulla tai kutsua Pikmineitä luokseen pilliin avulla. Olimar saa myös päivityksiä, kuten tutkan tai lisää energiaa ja tutkan avulla voi helposti nähdä aarteet ja luolat. Pikmineitä on viittä erilaista. Punainen-, keltainen-, sininen-, kivi-, ja siivellinen Pikmin. Punainen Pikmin on immuuni tulelle ja pystyvät sammuttamaan tulen. Keltainen Pikmin on immuuni sähkölle ja pystyy samalla johtamaan sitä ja niitä voi heittää korkeammalle. Sininen Pikmin osaa uida. Kivi Pikmin pystyy rikkomaan kristalleja ja siivellinen Pikmin osaa lentää ja pystyy samalla lennättämään Olimaria. Jokainen Pikmin sopii siis erilaiseen tilanteeseen ja kaikki Pikminit voivat kantaa erilaisia kiviä muodostaakseen sillan niistä tai työntää raskaita esteitä porukassa. Pikminit voivat myös kantaa raskaita esineitä kuten aarteita, mutta tähän tarvitaan tarpeeksi monta Pikminiä ja siivelliset voivat nostaa raskaita esineitä pois Olimarin tieltä. Olimar on noin 2,5 sentin eli yhden tuuman kokoinen, joten viholliset vaihtelevat pienistä madoista isoihin leppäkerttuihin ja vastuksena voi toimia ankerias. Vihollisia vastaan taistellaan heittämällä Pikmineitä heidän päällensä. Pikmineitä voi yleisesti heitellä vain päin vihollista, mutta joillain vihollisilla on heikot kohtansa, puhumattakaan vastuksista.

Jurakautinen puisto

Läpäistyä kentän saat selvinneet Pikminit mukaasi, jolloin he menevät suoraan Pikmin Parkkiin. Pikmin Parkissa on viisi eri aluetta, joihin voit lähettää Pikmineitä tutkimaan. Kaikki Pikminit voivat kitkeä ruohoa, mutta muuten Pikmineitä täytyy laittaa oikeisiin paikkoihin. Esimerkiksi Punaiset Pikminit täytyy laittaa paikkoihin, joissa palaa, keltaiset sähköpaikkaan, siniset veteen ja niin edelleen. Pikmineillä menee, jonkin aikaa alueiden tutkimisessa, mutta voit löytää tällä tavalla lisää Sparkliumia. Pikmin Parkissa voi myös käyttää Pikmin-amiiboa, jonka avulla amiiboa voi kehittää ja täten mikäli amiiboa käyttää kentässä Olimarin rinnalle tulee tietty määrä Pikmineitä riippuen amiibon tasosta. Kentissä voi myös käyttää Olimar-amiiboa, jolloin saa neljä Pikminiä.

Kontrollit ovat pelissä hyvin yksinkertaiset. Liikutat hahmoa Control Stickistä tai nuolinäppäimistä, L-napista otat tutkan esiin ja loput, kuten Pikminien heittämisen, rakettirepun ja pillin käyttämisen, hoidat styluksen avulla kosketusnäytöltä. Mikäli olet vasenkätinen vaihdat vain yksinkertaisesti puolta, jolloin ohjaaminen tapahtuu oikealta puolelta. 3DS:n ylä- ja alanäyttö on tavallaa yksi näyttö, jonka avulla voit nähdä helposti mitä yläpuolellasi on ja tutka ilmestyy myös ylempään ruutuun. Valitettavasti pelissä ei ole ollenkaan 3D-efektiä mikä on ymmärrettävää sillä katsot yleensä vain alempaa näyttöä ja ylempänä ei tapahdu usein mitään.

Pelin maailma näyttää hyvin Pikmi-pelien tapaiselta, mikä tarkoittaa ettei kyseessä ole fantasiamaailma vaan hyvin maapallon tapainen planeetta, josta sattuu löytymään rauhan ohjuksia ja Super Mario Bros. Nes-kasetteja tai siis pelin mukaan välttämätön tragedia. Peliin on kuitenkin saatu tuotua 2D-maisesti kuvakulma ruohontasolta. Vaikka viholliset näyttävät hyvin tutun näköisiltä on niihin saatu silti liitettyä hieman erilaisuutta, joka antaa pientä fantasiamaisuutta. Musiikki on hyvin Pikmin-pelien tapaista ja tällä tarkoitan hyvin yksinkertaista, mutta samalla hilpeää ja seikkailumaista. Musiikki ei kuitenkaan yllä valitettavasti Pikmin-sarjan pääpelien tasolle.

Yhteenveto

Hey! Pikmin on tuloksellinen Pikmin-sarjan ensikosketus käsikonsolilla. Vaikka se ei vedä vertoja pääsarjalle, on se silti varteenotettava teos ottaen huomioon sen olevan spin-off. Tarina ei ole mitään kummallista ja sillä määritellään vain tavoite, muiden Pikmin-pelien tapaan. Peli muuttuu sarjan tapaisesta 3D:stä 2D:n, mikä oli viisas päätös tuodessa peli käsikonsolille. Viiden eri Pikminin kanssa riittää puuhattavaa ja pulmien ratkontaa ja kenttien vaikeustaso nousee sopivasti. Vastuksien heikot kohdat täytyy myös etsiä erikseen vaikkei se olekaan kovin vaikeaa. Pikmin Park on myös mukava lisä, vaikka ei siellä tarvitse käydä joka kentän jälkeen vaan peli ilmoittaa, jos jotain on tapahtunut. Olimarin päivitykset tuovat myös mukavaa vaihtelua kenttiin. Pelistä löytyy kerättäviä aarteita ja pelistä saa hiukan lisää hupia mikäli haluaa kerätä kaikki. Valitettavasti aarteet eivät ole piilotettu hirveän vaikeisiin paikkoihin, mutta joihinkin on lisätty pientä pulmanratkontaa. Kontrollit ovat myös yksinkertaiset, sillä pelkästään ohjausta ja tutkaa ei käytetä kosketusnäytöltä. Mikäli amiiboja on päässyt kertymään hyllyyn, on tässä peli, jossa niitä voi käyttää erilaisten salaisten paikkojen avaamiseen tai niistä saa myös pientä helpotusta peliin. Pelin maailma ei näytä kummalliselta, mikä on ymmärrettävää, koska kyseinen maailma on hyvin samantapainen maapalloon verrattuna. Musiikki on myös Pikmin tapaista musiikkia, mutta ei aivan yllä pääsarjan tasolle. Peli ei olisi voinut olla samantapainen kuin pääsarja ja olen tyytyväinen ettei sitä yritettykään. Suosittelen peliä kaikille pulmanratkonnan, tasoloikan ja pienen toiminnan ystäville ja varsinkin niille ketkä ovat pitäneet Pikmin-peleistä ennenkin, sillä tätä kehtaa pelata odotellessa Pikmin 4:sta.

Kiitos Nintendolle ja Bergsalalle pelin arviokappaleesta.