Peliruukku

Online

Striimiputki ONLINE!

twitch.tv/peliruukku

Hyrule Warriors: Definitive Edition

Hyrule Warriors julkaistiin aikaisemmin Wii U:lle ja sai myös oman porttauksen Nintendo 3DS-konsolille. Hyrule Warriors: Definitive Edition on nyt julkaistu Nintendo Switchille ja se sisältää kaiken sisällön molemmista versioista ladattavan sisällön kera. Onko peliä vieläkin hauska pelata ja onko kaikki pienetkin virheet saatu korjattua vai onko kyseessä vain laiska käännös uudelle konsolille?

Olipa kerran

Tarina alkaa, kun Zelda näkee unta tulevasta vaarasta, joka onkin lähempänä kuin kukaan osasi odottaa. Zelda ja Sheikah-klaaniin kuuluva Impa, joka on vannoutunut suojelemaan Hyrulen kuningas perhettä, lähtevät etsimään Hyrulen uutta sankaria. Zelda huomaa Hyrule-linnan harjoittelu alueella nuoren ja taidoiltaan taitavan ritari kokelaan nimeltä Link. Odottamatta kaukana horisontissa näkyy synkkä sumu, jota ratsastavat pahan joukot. Epäröimättä Zelda, Impa, linnan eliittijoukot ja Link valmistautuvat elämänsä suurimpaan taisteluun.

Peli on The Legend of Zelda -sarjasta tehty spin off. Peli yhdistää The Legend of Zeldan maailman ja Dynasty Warriorsin pelityylin, mutta tähän soppaan on lisätty muutamia lisämausteita. Pelin alkaessa tulee välittömästi lämmin mieli ja näkee heti kuinka kaunis ja lämmin maailma on, mutta huomaa hyvinkin äkkiä, että kun peli haluaa näyttää synkkyyttä ja epätoivoa sen se myös tekee. Peli näyttää kaikin puolin kauniilta ja hyvin hiotulta eikä missään vaiheessa tunnu siltä, että pelintekijät olisivat alkaneet laiskoiksi.

Melkoinen matka maaliin

Peli sisältää neljä eri pelimuotoa. Legend-, Free-, Adventure- ja Challenge-pelimuodot. Legend on pelin tarinapelimuoto. Mene kaikki kentät läpi ja seuraa tarinaa. Vaikkei sitä odottaisikaan, pelin tarina on hyvin huolella tehty ja mielenkiintoinen tämän tyyppisessä pelissä. Minua jaksoi kiinnostaa tarina alusta loppuun. Pelattavissa on myös kaikki ladattavien sisältöjen tarinat kuten Cian ja Linklen ja Wind Wakerin tarinat. Free muoto taas on, että saa vapaasti pelata samoja kenttiä kuin Legend muodossa. Eli pähkinänkuoressa Legend muoto ilman tarinaa. Adventure muodon ensimmäinen kartta perustuu ensimmäisen The Legend of Zeldan maailmaan. Siinä pitää kukistaa kahdeksan vastusta, jotta pääsisi sen läpi. Muodossa on monia eri alueita joista voi löytyä erilaisia esineitä ja esine kortteja, joita voi käyttää muissa alueissa ja tällä tavoin löytää vielä lisää kerättävää. Wii U -version pieni nettipeli ominaisuus on kuitenkin poistettu kokonaan. Alkuperäisessä versiossa oli vain yksi kartta alussa, mutta ladattavan sisällön kautta karttoja on nyt yhdeksän. Hyvin hauska ja hyvin tehty muoto, jota pelaa monia monia kymmeniä tunteja, ellei enemmänkin. Viimeisenä on Challenge muoto, jossa ollaan jollain tietyllä alueella ja peli heittää milloin minkäkinlaisia haasteita niskaan, kuten tapa 500 vihollista 5 minuutissa tai 300 10 minuutissa käyttäen erikoisiskua. Tässä muodossa otetaan mittaa miehestä ja testataan todelliset taidot pelissä. Myös tähän on tullut kaksi uutta haastemuotoa ladattavan sisällön kautta.

3DS:n My Fairy -pelimuoto on myös lisätty peliin, missä voit kehittää keijuja, joita saat Adventure Mode -pelimuodossa. Sinun täytyy kuitenkin ystävystyä heidän kanssaan ennen kuin voit ottaa ne mukaasi Adventure Mode -kenttiin. Voit kehittää keijuja Dining Roomissa antamalle heille ruokaa, mikä nostaa heidän taitojaan. Ruokaa saat taisteluista ja mitä vaikeampi taistelu, sen parempaa ruokaa siitä saa. Salonissa voit pukea keijuja eri pukuihin. Puvuista saa myös erilaisia hyötyjä taisteluun. Schoolissa voi muuttaa erilaisia taitoja ja taidot tuovat helpotusta kenttiin, kuten taito jonka avulla saa sydämet täyteen niiden loputtua. Uusia taitoja voi avata kehittämällä keijua. Partyssa voit vaihtaa näitä passiivisia taitoja muiden lähellä olevien pelaajien kanssa esimerkiksi kavereiden. Kun keijun ottaa mukaan kenttään, hän voi auttaa Fairy Magic -taidoillaan. Käyttäessä tämän taidon se käyttää Magic-mittarin kokonaan. Se aiheuttaa räjähdyksen, mikä vahingoittaa lähellä olevia ja keijun kehittyessä iskussa aiheutuu erilaisia efektejä vihollisille.

Tuutte jonos, lähette pinos

Pelin ideana toimii massiivisten vihollisarmejoiden tuhoaminen, tukikohtien kaappaaminen ja erilaisten tehtävien suorittaminen taistelualueella. Idea saattaa kuulostaaa yksitoikkoiselta ja tylsältä, mutta sitä se ei ole. Peli voi käydä hyvinkin intensiiviseksi puolustaessa jotakin kohdetta tai paikkaa tai jos täytyy kiirehtiä auttamaan muita puolulaisia varsinkin vaikeimmilla vaikeustasoilla. Pelistä löytyy tuttuun tapaan easy, normal ja hard -vaikeustaso, mutta pelin läpäistessä aukeaa uusi Hero-vaikeustaso. Tässä viholliset kaipaavat enemmän suostuttelua ja sitäkin enemmän kylmää rautaa naamaansa. Hero-vaikeustasolla saa enemmän parempia aseita käyttöönsä, mutta riskit ovat myös sen mukaiset. Kentän aikana kyllä tulee myös erillisiä välipisteitä, joista voi kuoleman kohdatessa jatkaa. 3DS-versiosta on myös tuotu Ocarina-esine, jonka avulla voi matkustaa nopeasti määritettyjen paikkojen välillä. Vaikkei kenttiä pääsisi ensimmäisellä yrittämällä, peli tallentaa saadut kokemuspisteet päätit sitten aloittaa välipisteeltä, kentän alusta tai palata kokonaan alkuvalikkoon, joten tarpeeksi vihollisia tappamalla hahmo nousee uudelle tasolle ja hahmosta tulee täten voimakkaampi. Pelissä on myös ominaisuus, että voi tallentaa pelin kesken kentän, jos sattumoisin tulee äkkilähtö jonnekin. Tämän tallennuksen aikana ei voi kuitenkaan tehdä mitään muuta, kuin jatkaa peliä ja kun peliä jatkaa kohta poistuu. Tämä on mielestäni mukava ominaisuus ja olen pitkään toivonut, että useampi peli käyttäisi tätä menetelmää.

Pelin kontrollit toimivat hyvin ja voit valita haluatko pelata Wii U:n kontrolleilla vai uusilla Zelda-sarjan kontrolleilla. Molemmat toimivat moitteetta, mutta Zelda-kontrolleihin meni hetki tottua, sillä olen pelannut yli sata tuntia Wii U -versiota ja kymmeniä tunteja 3DS-versiota. Peli myös toimii loistavasti, pelasi sitä sitten TV:n tai Switchin näytöltä, mutta Switchin näytöltä pelatessa kuva on 30fps, kun taas TV:n näytöltä 60fps. Pelistä löytyy lokaali kaksinpeli, joka toimii yhtä hyvin, kuin koko pelikin. Jos pelistä pitäisi jotain huonoa sanoa niin se on erillisen moninpelin puuttuminen, mutta en pidä tätä suurena ongelmana. Amiiboja voi myös käyttää pelissä ja niiden avulla voi saada erilaisia materiaaleja.

It’s dangerous to go alone

Pelissä on monia tuttuja hahmoja Zelda-sarjasta, mutta myös muutama uusikin tulokas. Linkin, Zeldan ja Impan lisäksi löytyy esimerkiksi Midna ja Darunia. Muutamia piilotettuja hahmojakin löytyy, joita ei tavallisella tarinan pelaamisella saa vaan niiden hankkimiseen täytyy nähdä hieman enemmän vaivaa. Hahmot voivat käyttää erilaisia aseita, eikä hahmoja ole rajoitettu käyttämään vain yhdenlaisia aseita. Esimerkiksi Link voi käyttää miekkaa ja tulisauvaa. Uusia aseita saa menemällä kenttiä läpi ja löytämällä niitä kentistä löytyvistä arkuista. Hahmoja on yhteensä 29, joten varaa on mistä valita. Jokaisella hahmolla on omat hyökkäys combonsa ja erikoisliikkeensä. Tämä tuo paljon mielenkiintoa peliin, kun ei tarvitse katsella samoja hyökkäysliikkeitä kerta toisensa jälkeen, kun pelissä ei ole kahta hahmoa joilla olisi samat hyökkäysliikkeet. Lisää comboja saa kehittämällä hahmoa, mutta niitä voi tosin hankkia vain viisi yhdelle aseluokalle. Pelattavaa hahmoa voi myös vaihtaa kentässä olevien hahmojen välillä, mitä ei ollut alkuperäisessä versiossa.

Pelin kauppana toimii Bazaari, josta voi ostaa hahmoilleen erilaisia merkkejä tiettyjä materiaaleja vastaan. Merkeistä saa kaikenlaista apua, kuten uusia comboja, lisäsuojaa tiettyjä elementtejä vastaan tai muita peliä helpottavia esineitä. Merkit eivät ole kertakäyttöisiä vaan, kun ne on ostanut niin ne säilyvät aina, mutta jokaisella hahmolla on omat merkit, jotka täytyy ostaa. Bazaarissa voi myös kehittää hahmojen tasoa. Suurimmalla tasolla olevaa hahmoa ei voi kuitenkaan kehittää korkeammalle, vaan kaikkia muita hahmoja voi kehittää kokeneimman hahmon tasolle asti. Tästä huvista joutuu taas maksamaan rupioita, jotka toimivat pelin omana valuuttana ja tämä ei tule halvaksi pitemmällä tähtäimellä varsinkin hahmojen määrän takia. Bazaarissa voi kehittää erilaisia sekoituksia, joilla voi nostaa esimerkiksi aseiden ja materiaalien saantia. Nämä kuitenkin kestävät vain yhden tappelun ajan. Viimeisenä Bazaarissa voi yhdistellä aseita. Voimakkaampaan aseeseen voi laittaa jonkun tietyn ominaisuuden, joka jossain toisessa aseessa on.

Song of Time

Musiikki pelissä on hyvin hienoa ja tunnelmaan sopivaa. Pelissä on odotetusti vanhojen The Legend of Zeldojen kappaleita remixattuna, mutta pelistä löytyy myös uusia tekeleitä. Ääniefektit ovat myös hyvän ja muhkean kuuloisia. Aina tulee tyydyttävä tunne, kun saa lähetettyä vihollisen kauas erikoisiskulla. Varsinkin kun taustalla alkaa soimaan The Legend of Zeldan -teema hevi vivahteella niin tietää, että nyt on tosi kyseessä ja ei auta muuta kuin laittaa tiellä oleville vihollisille maasta kasvavaa ruohoa syötäväksi suuhun. Pelin kentistä voi löytää erilaisia kerättäviä esineitä, kuten kultaisia Skullatullia ja sydämen osia tai kokonaisia säiliöitä. Kultaisilta Skullatullista saa aina yhden osan suuremmasta taulusta. Tietyn määrän kerättyään saa aina jotain erikoista esimerkiksi juomien voima kasvaa. Näiden keräämiseen liittyy aina joku tietty sääntö kuten esimerkiksi tapa 1000 vihollista tai pelaa jollakin tietyllä hahmolla tai aseella. Kun sääntö on täyttynyt niin Skullatulla ilmestyy johonkin kentän osaan ja se täytyy käydä nappaamassa ennen kuin se livahtaa karkuun. Sydämen osia ja säiliöitä pitää vain etsiä jollakin tietyllä hahmolla. Ne voivat olla vain jossakin piilossa tai sitten täytyy kaapata joku tietty tukikohta, että se ilmestyisi. Pelissä saa myös erilaisia mitaleita, kun on suorittanut tiettyjä asioita esimerkiksi katkaise 100 ruohon palasta ja tapa tietyn verran vihollisia.

Yhteenveto

Hyrule Warriors: Definitive Edition on upea Hack and Slash -genren peli, joka ei jätä kylmäksi Dynasty Warriorsin tai The Legend of Zelda -sarjan faneja. Myös pelaaja, jolla ei ole minkäänlaista tunnesidettä näihin pelisarjoihin, pääsee peliin helposti mukaan ja nauttii varmasti pelin seurassa vietetystä ajasta. Itse en ole koskaan välittänyt Dynasty Warriors -pelisarjasta, mutta tämän jälkeen alan nähdä niitäkin pelejä uudessa valossa. The Legend of Zelda -sarja kuitenkin on aina ollut oma lempisarjani. Yllätyin jo pelin Wii U -version upeudesta ja Switch-versio vain muistuttaa miksi. Pelin maailma on hieno ja tunnelmallinen ja musiikki on korvia hivelevää ja mukaansa tempaavaa ja pelattavuus silkkaa rautaa. Itselläni kului Legend pelimuotoon noin 15 tuntia, mutta pelasin hard-vaikeustasolla ja kuolin pari kertaa. Helpoimmalla vaikeustasolla pelatessa tarinassa menee noin 13 tuntia, mikä on enemmän kuin riittävästi. Kerättävää ja pelattavaa löytyy vielä enemmän kuin ennen ja Adventure-pelimuodon yhdeksässä laajassa kartassa riittää varmasti tutkittavaa. Suosittelen peliä oikein paljon Dynasty Warriorsin ja The Legend of Zeldan vanhoille tutuille ja sellaisillekin, joita ei ole kumpikaan pelisarja koskaan napannut. Vaikka olen pelannut Hyrule Warriorsia todella paljon, niin en ole vieläkään ehtinyt kyllästyä siihen ja huomasin, etten malttanut lopettaa Switch-version pelaamista, vaikka pelikello näyttää jo 50 tuntia. Joten jos et ole vieläkään kokenut peliä, nyt on aika.

Kiitos Nintendolle ja Bergsalalle pelin arviokappaleesta.