Peliruukku

Online

Striimiputki ONLINE!

twitch.tv/peliruukku

L.A. Noire

Vuonna 2011 julkaistu L.A. Noire sai uutta valoa Nintendo Switchillä, PS4:lla ja Xbox Onella remasteroidussa muodossa. 40-luvun Los Angelesissa rikos kukoistaa, monissa eri muodoissa ja on aika käännellä esineitä johtolankojen toivossa ja tutkia kuulusteltavien naamoja valheiden varalta. Varsinkin naamanvääntelyt olivat aikoinaan hyvin edistyneitä ja mullistavia, mutta onko L.A. Noire vieläkin yhtä laadukas teos vai onko peli vanhentunut vain todella huonosti?

Sodan jättämät arvet

Toisen maailmansodan jälkeen päähenkilö Cole Phelps työskentelee LAPD:ssa poliisina ja saapuu rikospaikalle. Erilaisten johtolankojen myötä Phelps lähtee ratkaisemaan rikosta oma-aloitteisesti ja ratkaistuaan sen, hän saa ylennyksen etsiväksi liikenne puolelle. Tästä Phelps alkaa työskentelemään ahkerasti etsivänä ja toisen maailmansodan ajoista nähdään pieniä takaumia. Tarina alkaa hyvin ja kehittyy onnistuneesti ja ensimmäistä puoliskoa on todella mielenkiintoista seurata. Toinen puolisko kuitenkin laskee todella jyrkästi ja loppu on aivan hirveä varsinkin ottaen huomioon mitä mahdollisuuksia pelillä olisi ollut tarinan kanssa.

Etsivän työtä

Peli perustuu hyvin pitkälti kolmeen osa-alueeseen. Matkusta paikkoihin, etsi johtolankoja ja kuulustele osallisia. Silloin tällöin joudut taistelemaan aseistettuja roistoja vastaan tai jahtaamaan pakenevia epäiltyjä. Kun lähdet poliisiasemalta, aina ensimmäiseksi joudut menemään rikospaikalle, jossa saat tietoa rikoksesta. Tästä siirryt saatujen tietojen perusteella uuteen paikkaan ja sama konsepti pätee yleisesti muissakin paikoissa. Matkat voivat olla hyvin pitkiä, mutta onneksi voit antaa partnerisi ajaa. Autolla ajaminen ei ole kovinkaan mukavaa, sillä auto ei käyttäydy ollenkaan miten olettaisi, kun kyseessä on 40-luvun autot. Autot kääntyvät välittömästi haluamaasi suuntaan ja niitä voi hallita liiankin hyvin. Tämä ei ole kuitenkaan pelin myyntivaltti, mikä on hyvä. Johtolankojen etsiminen on hyvin rauhallista ja virkistävää, sillä luo immersiota kuin olisit itse oikea etsivä ratkaisemassa rikosta. Kuulustelut ovat myös hyvin tehty, sillä niissä pitää tietää puhuuko kuulusteltava totta vai palturia. Mikäli kuulusteltava valehtelee voit yrittää epäillä häntä tai todistaa, että hän valehtelee. Remasterissa vaihtoehdot ovat nimetty hyvä kyttä, paha kyttä ja syytä. Mielestäni alkuperäisen totta, epäilys ja vale olivat paljon selvempiä vaihtoehtoja, mutta tämä on pieni murhe. Vuonna 2011 naamojen animaatiot kuulusteluissa olivat mullistavia vaikka olivatkin selvästi ylinäyteltyjä, mutta kuusi vuotta myöhemmin huomaa kuinka huonosti ne ovat vanhentuneet. Ne ovat vieläkin tuskallisen ylinäyteltyjä ja se ei tietenkään näytä tämän päivän teknologian rinnalla hirveän nätiltä. Tämä oli kyllä odotettavissa sillä peli on pelkästään remasteroitu, eikä uudelleen tehty. Dialogi on myös hyvin tehty varsinkin kuulusteluissa. On kuitenkin aina mukavaa yhdistellä eri johtolankoja kuulusteltavan puheisiin ja todistaa valheita. Ammunta ja takaa-ajo kohtaukset eivät ole onneksi kovin pitkiä pelissä, sillä ne ovat pelin heikkoja puolia. Maailmalta löytyy myös erilaisia pikkurikoksia, joita voi suorittaa. Joskus pankkia ryöstetään tai siviili on otettu panttivangiksi. Nämä ovat mukavaa pikku tekemistä samalla kun ratkaisee isompia rikoksia. Mutta näissä käy varsin nopeasti selväksi, ettei välivideoita voi ohittaa. Ensimmäisellä kertaa ei varmastikaan tulisi mieleen ohittaa välivideoita, mutta mikäli epäonnistut tehtävässä, joudut katsomaan välivideon joka ikinen kerta. Välivideot eivät ole kovin pitkiä, mutta varsinkin, jos saman pikkurikoksen joutuu suorittamaan monta kertaa, se alkaa pikkuhiljaa turhauttamaan.

Käännä ja väännä

Kontrollit ovat pelissä hyvät, lukuunottamatta ajamista, sillä peli ei perustu hirveän nopeaan toimintaan. Tähtääminen, käveleminen ja asioiden käänteleminen sujuu varsinkin vaivattomasti. Kontrolleista ei ole oikeastaan hirveästi sanottavaa sillä peli on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen. Asetuksista voi laittaa pelin täysin mustavalkoiseksi, mikä on mukava ominaisuus ja pelasin itse aikoinaan pelin läpi mustavalkoisena PS3:lla.

Peli näyttää hyvin värikkäältä ja hienolta, mutta itse pelin remasterointi tuntuu hyvin halvalta. Alkuperäinen versio näytti jo valmiiksi hienolta, mutta tuntuu kuin remasteroinnissa olisi vain laitettu jonkinlainen layer päälle, joka hienontaa peliä jonkin verran. Peli kuitenkin pyörii sulavasti alusta loppuun ilman suurempia ongelmia. Musiikki ja äänimaailma on hienon kuuloista. Musiikkia ei kuule pelissä kovinkaan usein, mutta silloin kun sitä kuulee se on todella autenttisen kuuloista 40-luvun jazzia. Äänimaailma on yleisesti myös hyvin onnistuneesti tehty.

Pelistä löytyy myös piilotettuja autoja ja löydettäviä maamerkkejä, joita voi pelin aikana etsiskellä. Pelin aikana saa myös kokemuspisteitä, joiden avulla voi nousta tasoa ylemmäksi. Tasoja noustessa saa myös pisteitä, joita voi käyttää avun tarpeessa. Pisteitä voi käyttää johtolankojen etsimisessä tai kuulusteluissa. Pisteitä voi myös saada maamerkkejä löytämällä tai valitsemalla oikeita vaihtoehtoja kuulusteluissa. Pelistä löytyy myös sanomalehtiä ja kultaisia filmikeloja, joita on ripoteltu pitkin peliä. Sanomalehdet avaavat hieman enemmän pelin tarinaa.

Yhteenveto

L.A.Noire on valitettavasti vanhentunut todella huonosti ajan saatossa. Tarina on alussa hyvä, mutta huononee nopeasti pelin edetessä. Pelin pienet viat ovat paisuneet enemmän ja enemmän ajan myötä, mutta onneksi pelin myyntivaltti eli etsivänä toimiminen on edelleenkin hauskaa. Johtolankojen tutkiminen ja kuulustelut ovat vieläkin mielenkiintoisia, vaikka naama animaatiot ovat vanhentuneet huonosti. Kontrollit toimivat hyvin ja kerättävää löytyy mukavasti. Peli näyttää hienolta ja äänimaailma on mukavan kuuloista. Mitä uutta tämä kuusi vuotta myöhemmin julkaistu remasteroitu versio tuo mukanaan? Ei oikeastaan mitään. Pelistä löytyy kaikki mitä alkuperäisestäkin, mukaan lukien ladattava sisältö, ja peliä on kaunistettu hieman. Nintendo Switch -versiossa on kuitenkin uusia asioita, kuten kosketusnäytöllä tutkiminen ja liikeohjaukseen pohjautuvia ominaisuuksia. En itse kuitenkaan päässyt niitä kokemaan pelattuani PS4-versiota, joten jos pelin haluaa ostaa, suosittelen vahvasti Switch-versiota. Ei remasteroidussa versiossa tarvitse olla hirveästi mitään uutta, mutta mielestäni tämä peli ei olisi tarvinnut vielä remasteroitua versiota, ellei siihen olisi voitu lisätä jotain. Suosittelen muulloin peliä vain niille, jotka eivät ole päässeet alkuperäistä versiota kokemaan, sillä kyllä pelin etsivä ominaisuudesta nauttii paljonkin, jos tarina ei ole niin tärkeä elementti.

Kiitos 3H Distributionille pelin arviokappaleesta.