Peliruukku

Online

Striimiputki ONLINE!

twitch.tv/peliruukku

Never Alone

MetazoanCookie 20.12.2014 Kommentit Lisätiedot, plussat ja miinukset

Joskus pelit saavat ihmisen ajattelemaan. Ajattelemaan asioita, jotka eivät ole käyneet pienessä mielessäkään, ennen kuin siitä hänelle kerrotaan. Never Alone teki juurikin näin. Peli on sivustakuvattu puzzle-tasoloikka, ja se kertoo pienestä tytöstä nimeltään Nuna, joka elää Iñupiat-kansakuntansa kanssa Alaskassa. Tytön kylään iskee yhtenä päivänä lumimyrsky, jonka vuoksi kyläläiset eivät voi metsästää itselleen ruokaa ja alkavat sen vuoksi kärsimään nälästä. Utelias Nuna kuitenkin haluaa selvittää hieman omituisen lumimyrskyn aiheuttajan. Matkan varrella Nuna tapaa ketterän valkoisen naalin, joka lähtee tytön mukaan seikkailuun. Pelaaja ohjaa molempia hahmoja, joiden välillä voi mielensä mukaan vaihdella nappia painamalla. Peli tukee myös kahden henkilön yhteistyöpelaamista paikallisesti, muttei netin välityksellä.

A Living People, A Living Culture

Graafisesti peli on todella näyttävä. Lumiset maisemat on toteutettu tyylikkäästi ja se saattaa aiheuttaa paikoin vilunväristyksiä pelaajalle. Mainio äänimaailma onnistuu kehittämään tunnelmaa vielä asteen verran korkeammalle. Hahmojen animaatiot ovat hoidettu sattumanvaraisista kömmähdyksistä huolimatta kiitettävästi. Terävillä liikkeillä hahmoihin on saatu niille kuuluvaa oikeanlaista liikehdintää ja massan tuntua. Merkittävässä osassa olevat pulmat hoidetaan aika pitkälti hyödyntämällä vähän väliä tulevia tuulenpuuskia, sekä käyttämällä naalin avulla ohjastettavia eräänlaisia henkiä. Pulmat ovat sinällään hyvin helppoja, mutta niistä on saatu väärällä tavalla haastavampia.

Ensimmäisenä ongelma kohtana on hahmojen kontrollointi. Turhan usein pelihahmo ei tartu syystä tai toisesta kielekkeen reunaan, silloin kun sen pitäisi. Tai sitten hahmo ei vähän väliä tottele ollenkaan antamiani ohjainkomentoja. Alussa ei tällaisia ongelmia esiintynyt lainkaan, mutta kun pulmat alkoivat ajan mittaan hankaloitua, myös ohjaaminen hankaloitui. Ohjaaminen itsessään ei ole myöskään kovin sulavaa, joten en voinut luottaa pelatessa kontrolleihin, ja näin ollen äkkikuolemat tulivat tutuksi pelin edetessä. Mutta onneksi välitallennuspisteitä on runsaasti ja lataaminen edelliseen tallennuspisteeseen on todella nopeaa.

No More Thick Ice

Luultavasti pahin ongelma pelissä on kuitenkin sen tekoäly, ei kuitenkaan niillä vihollisilla, jotka ajavat pelaajaa silloin tällöin takaa, vaan sillä toisella pelattavalla hahmolla. Yksinpelaajien riesana oleva tekoäly onnistuu tekemään monesti selittämättömiä itsemurhia. Monissa pulmissa vääränlainen liike saattaa helposti pudottaa kuolemaan, tekoälyllä on kuitenkin välillä malttamaton tarve päästä pelaajan ohjaaman hahmon luokse, vaikka tekoälyn pitäisi olla juuri siinä kohdalla, mihin hänet oli siirretty, jotta pulma saataisiin ratkaistua. Tämän vuoksi turhilta kuolemilta ei voi välttyä, koska jos toinen hahmoista puree pölyä, palataan edelliseen checkpointiin.

Tämä ei ole ainoa esimerkki, jolloin tekoäly mokailee, joskus tekoäly yksinkertaisesti mokaa hyppynsä omin voimin, vaikka itse juuri onnistuit siinä samassa kyseisessä hypyssä. Vaikka checkpointeja on ripoteltu runsaasti, niin kyllä se välillä siltikin ottaa päähän, kun tätä tarpeeksi usein tapahtuu. Kannattaa täten ehdottomasti pelata peli läpi Cooppina jonkun kanssa, jos vain suinkin mahdollista. Tällöin tämä ongelma ratkeaa kädenkäänteessä. Jos pelikaveria ei löydy, niin edessä voi olla jonkin verran tuskaa tekoälyn kanssa, jos se sille päälle sattuu. Tekoäly ei ole onneksi täysin rikki, sillä se osaa hoitaa hommansa kunnialla ainakin suurimmaksi osaksi aikaa tarinan edetessä.

Sharing for Survival

Vaikka isompia ongelmia löytyy, pelissä on kuitenkin myös paljon hyvää. Tarina, joka kerrotaan Iñupiaq-kielellä puhuvan kertojan avulla, on kiinnostava alusta loppuun. Jo pelkkänä konseptina Never Alone on hyvin kiintoisa, ja se on ilmeisesti myös ainoaa laatuaan pelimaailmassa aihepiirillään. Tämän kaltaisista aiheista puhutaan yleensä vain jossain television dokumentissa, ei niinkään peleissä. Never Alonen kenttien varsilta löytyy runsaasti Iñupiat-kansakunnan kulttuurista kertovia videodokumenttipätkiä.

Ja kun puhuin alussa siitä, kuinka pelit voivat joskus saada ihmisen ajattelemaan, niin näitä dokumentteja minä sillä sanomisella juurikin tarkoitin. Dokumentit ovat hyvin editoitu ja selkeästi kerrottu useiden Iñupiatialaisen avustuksella. Ne sisältävät mielenkiintoista tietoa ihmisistä, joita ei kovinkaan moni meistä muista ihmisistä ajattele ollenkaan. Aihepiiri on tämän pelin suurimpia vahvuuksia, ja lähdemateriaalia on selvästi osattu käyttää kunnolla hyödyksi, ainakin audiovisuaalisella toteutuksella ja tarinankerronnallisesti.

Kunuuksaayuka

Never Alone jätti tavallaan aika ristiriitaisen olon. Aihepiirillä peli loistaa, mutta pelattavuuden ongelmat vaivaavat muuten, niin mielenkiintoista peliä. Ongelmat eivät kuitenkaan ole fataaleja, joten pelin kaikesta huolimatta pelasi hyvin mielellään läpi. Teknisesti peli toimi myös sulavasti, eikä ruudunpäivitys takkuilut nimeksikään. Pystyn helposti suosittelemaan tekelettä kenelle tahansa, jos vain aihe sattuu yhtään kiinnostamaan ja varsinkin jos saa pelikaverin mukaan, niin ehdottomat suositukset. Tähän loppuun varoitan vielä kuitenkin, että kyseessä ei ole mitenkään erityisen mittava seikkailu. Läpäisyyn menee noin 3-4 tuntia, eli jos se on mielestäsi liian vähän 15 euron pelille, niin sitten kannattanee odottaa alennusmyyntejä. Omalle kohdalle tuo oli juuri sopiva mitta. Vuoden parhaimmistoon peli ei kykene menemään, mutta se on silti kaikesta huolimatta kokemisen arvoinen teos.