Peliruukku

Online

Striimiputki ONLINE!

twitch.tv/peliruukku

Ultra Street Fighter II: The Final Challengers

Ensimmäisestä Street Fighterista on kulunut jo 30 vuotta ja mikäs sen parempi tapa juhlistaa tilaisuutta, kuin julkaista tunnetuin Street Fighter -sarjan peli Nintendo Switchillä. Ultra Street Fighter II: The Final Challengers on remasteroitu versio vuonna 1994 julkaistusta Super Street Fighter II Turbosta. Pelistä löytyy kaksi uutta hahmoa ja täysin uusi pelimuoto, mutta riittääkö tämä tarpeeksi hyväksi syyksi julkaista Street Fighter II uudestaan ties kuinka monennen kerran?

Viimeiset haastajat?

Ultra Street Fighter II: The Final Challengers sisältää kuusi eri pelimuotoa. Arcade. Buddy Battle, Versus, Online, Training ja Way of the Hado. Arcade pelimuoto on pelin pääpelimuoto, jossa otellaan peräkkäin kahtatoista vastustajaa vastaan. Yhdeksän ensimmäistä vastustajaa on satunnaisesti valittu, mutta neljä viimeisintä vastustajaa on aina Balrog, Vega, Sagat ja M.Bison. Tiettyjen ehtojen täyttyessä viimeinen vastustaja muuttuu M.Bisonista Akumaksi. Ennen Arcade-muodon aloittamista valitset tuttuun tapaan vaikeustason, otteluiden määrän ja aikarajan. Voit myös laittaa Fight Requestin päälle, jolloin muut pelaajat voivat haastaa sinut internetin välityksellä ottelun aikana. Kun olet otellut toista pelaajaa vastaan ottelu, jossa olit alkaa kuitenkin alusta. Päästessäsi Arcade-muodon läpi saat nähdä pienen hahmokohtaisen tarinan. Tämä on täysin samanlainen pelimuoto, joka on ollut Street Fighter 2:n alusta alkaen pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Taisteleminen on vieläkin hauskaa ja Arcade-pelimuodon jaksaa mennä monia kertoja läpi.

Buddy Battle on täysin uusi pelimuoto, jossa voit pelata lokaalisti kaverin tai tietokonepelaajan kanssa vastustajaa vastaan eli toisin sanottuna kaksi vastaan yksi. Buddy Battlessa on neljä eri vastustajaa, jotka täytyy voittaa peräkkäin. Violent Ken, Evil Ruy, M.Bison ja Akuma, joista kaksi ensimmäistä on täysin uusia hahmoja. On hauska pelata kaverin kanssa ja päihittää vastustajat, mutta neljä ottelua ei ole kovinkaan paljon. Olisi ollut mukavaa, jos tämä systeemi olisi liitetty Arcade-pelimuotoon ja Buddy Battlessa ei ole hirveästi uudelleenpeluuarvoa, sillä lopuksi saat vain Game Over ruudun ja peli palaa päävalikkoon. Versus on perus yksi vastaan yksi taistelu, jossa voit pelata tietokonevastustajaa vastaan, katsoa kahden tietokonepelaajan yhteenottoa tai toista pelaajaa vastaan joko yhdellä konsolilla tai kahdella eri konsolilla Local Battlen avulla. Onlinessa voit taistella muita pelaajia vastaan internetin välityksellä joko Ranked tai Casual Matchissa. Casual Match on tavallinen ottelu toista pelaajaa vastaan ja voit tässä muodossa pelata myös kaveriasi vastaan. Ranked Match on kuitenkin muoto joka vaikuttaa taistelu tasoosi. Saat voitosta aina lisää pisteitä ja menetät häviöstä pisteitä. Tasosi nousee D:stä ylöspäin aina tietyn pistemäärän välein. Training on nimensä mukaisesti harjoitus pelimuoto. Tässä muodossa voit rauhassa harjoitella erilaisia komboja ja erikoisiskuja.

Hadoken!

Way of the Hado on täysin uusi pelimuoto, jossa käytetään Joy-Con ohjaimien liiketunnistusta hyväksi. Way of the Hadossa on kaksi pelimuotoa. Stage Battle ja Endless Battle. Endless Battlessa yrität selviytyä vihollisia vastaan niin kauan kuin pystyt. Stage Battlessa on kolme eri vaikeustasoa, jotka ovat Beginner, Standard ja Expert. Expert vaikeustaso on ainoa missä pääset taistelemaan M.Bisonia vastaan. Peliä pelataan Ryulla ensimmäisestä persoonasta. Sinulla on neljä iskua käytettävänä. Hadoken, Shoryuken, Tatsumaki Senpukyaku ja Shinku Hadoken. Hadokenilla ammut tulipallon eteenpäin, Shoryukenilla teet hyppylyönnin ylöspäin, Tatsumaki Senpukyakulla pyörit ympyrää potkaisten lähellä olevia vihollisia ja Shinku Hadoken on voimakkaampi versio Hadokenista, mutta voit käyttää sen vasta, kun kombo mittarisi on täynnä. Kaikilla iskuilla on tietynlainen liike mikä täytyy suorittaa. Esimerkiksi Hadokenissa täytyy pitää ranteita yhdessä ja ohjaimia sivuttain ja työntää eteenpäin. Voit myös torjua iskuja pitämällä ohjaimia edessäsi ja painamalla L ja R nappeja pohjassa. Saat myös otteluiden jälkeen Growth-pisteitä, joiden avulla voit nostaa Attack, Speed, Spirit, Defence, Luck tai Vitality osa-alueita. Pelimuoto on mukava sen ajan mitä se kestää, mutta kentät ovat todella lyhyitä ja Endless Battle ei jaksa pitää kovinkaan kauan mielenkiintoa yllä. Välillä iskut myös aktivoituvat itsekseen, kun vaihdat asennosta toiseen. Kontrollit toimivat hyvin perinteisellä tavalla. Kaikki erikoisiskut on helppo suorittaa pienen harjoittelun jälkeen niin tatilla kuin nuolinäppäimien avulla vaikka jälkimmäisellä niitä on huomattavasti vaikeampi suorittaa. Erikoisiskuja ei ole kuitenkaan liikaa, joten kymmeniä erikoisliikkeitä ei ole tarvetta opetella. Way of the Hadossa kontrollit ovat kuitenkin hieman kömpelöjä ja liikkeitä voi suorittaa vahingossa. Vähentääkseen liikkeiden vahinko käyttöä, Joy-Con ohjaimet on hyvä kalibroida, jokaisen ottelun välissä ja tämä hoituu onneksi nopeasti. Pääpelissä on myös kaksi eri kontrollimekanismia. Lite ja Pro. Pro-mekanismilla, suoritat kaikki erikoisliikkeet itse, mutta Lite-mekanismilla voit laittaa erikoisiskuja eri nappien paikalle, joten mikäli joidenkin iskujen tekeminen tuottaa ongelmia tämän voi laittaa päälle. Mikäli pelaat peliä kannettavassa muodossa, ruudulle ilmestyy neljä palkkia, joita painamalla voit myös suorittaa tiettyjä iskuja.

Super HD Katutappelija II Turbo

Peli näyttää hyvältä, sillä koko peli on remasteroitu. Peli remasteroitiin jo vuonna 2008 julkaistussa Super Street Fighter II Turbo HD Remixissa, joten remasterointi otettiin suoraan siitä pelistä. Joka tapauksessa remasterointi ei näytä hätäisesti tehdyltä ja viihdyttää silmää pidemmänkin aikaa. Musiikki kuulostaa myös hyvältä, sillä äänet on myös remasteroitu. Vanhojen soittimien äänet kuulostavat vieläkin omaan korvaan paremmilta, mutta musiikki on vanhojen kappaleiden tasolla. Mikäli haluat nähdä tai kuunnella alkuperäistä peliä, sekin on mahdollista vaihtamalla pelin Classic-muotoon, jolloin peliä saa nauttia suurimmaksi osaksi vanhoilla äänillä ja grafiikoilla. Hahmovalikko, voittamis äänet ja continue-ruutu ovat kuitenkin aina remasteroituja.

uusia, mutta uudet hahmot, Evil Ryu ja Violent Ken, ovat periaatteessa Ryu ja Ken, parilla eri iskulla ja erinäköisinä. Mukavaa silti, että peliin on lisätty kaksi uutta hahmoa, mutta olisi ollut parempi, jos hahmot olisivat ollut täysin uusia. Pelistä löytyy myös galleria, josta voit katsella kuvia ja kuunnella musiikkia, Color Editor, jonka avulla voit muokata hahmojen asusteiden väriä ja tuttu ja turvallinen manuaali.

Yhteenveto

Ultra Street Fighter II: The Final Challengers innostaa vieläkin pelaamaan mahdollisesti tunnetuimpaa tappelupeliä. Taisteleminen toimii hyvin ja Arcade-pelimuodon jaksaa läpäistä useita kertoja. Buddy Battle on myös mukavaa pelattavaa, mutta se on valitettavasti liian lyhyt. Toisia pelaajia vastaan on todella hauska pelata, olivat he sitten samalla sohvalla tai toisella puolella maailmaa. Nettipeli toimii myös hyvin ja koin kymmenien pelien aikana vain kerran pientä pelin tökkimistä vastustajan yhteyden takia. Way of the Hado on myös mukava idea, mutta se kaatuu huonoon toteutukseen ja lyhyeen kestoon. Kontrolli ongelmia ei ollut niin paljon, että se olisi haitannut suuresti peliä, mutta kolme lyhyttä kenttää ja Endless-muoto on aivan liian vähän, sillä menin koko Way of the Hado-pelimuodon läpi noin puolessa tunnissa. Peli kuitenkin näyttää ja kuulostaa vieläkin fantastiselta. Peli onnistuu kuitenkin viihdyttämään, vaikka olen pelannut Super Nintendolla julkaistua Street Fighter II Turbo: Hyper Fightingia lapsuudessani todella paljon ja aina palannut kyseisen pelin pariin vuosien saatossa. Ultra Street Fighter II: The Final Challengers on kaikkea mitä osaisi odottaa remasteroidulta Street Fighter II:lta ja hieman enemmänkin, mutta 30-vuotis juhlajulkaisuun olisi mahdollisesti pitänyt tuoda jotain enemmän tai laskea hintaa 40 euron paikkeilta lähemmäs 20 euroa. Jos et ole kuitenkaan koskaan pelannut Street Fighter II:sta tai siitä on yli vuosikymmen, etkä omista alkuperäisiä teoksia, tässä on oivallinen tilaisuus kokea, mistä Street Fighter -sarja lähti kunnolla liikkeelle.

Kiitos Nintendolle ja Bergsalalle pelin arviokappaleesta.